Elokuun viimeisen viikonlopun lauantaina olin keräämässä sieniä Helsingin vuotuiseen sieninäyttelyyn. Poikkesin omaan ”lähimetsääni”, Töölönlahdella sijaitsevalle Linnunlaulun huvila-alueelle. Vanhasta tutusta paikasta, huvilan pihamaalta ruohikkoiselta paikalta, löysin yllättäen kokoruskean tatin, jonka jalka katkesi napsahtaen poikki sientä tarkastellessani. Tatin tuntomerkeistä nousi heti ajatus, että kyse ei varmaankaan ole ihan tavallisesta tatista.

Kasvupaikan lähellä oli koivun kanto, mutta mahdollisesti paikalla on kasvanut muitakin puulajeja. Kastanjatatin mainitaan kasvavan pääasiassa tammen kanssa ja se lienee sen juurisieni. Tammen lisäksi kastanjatatin on kuvattu kasvavan myös kastanjan, koivun ja pyökin kanssa.

Vein kastanjatatin esille Suomen Sieniseuran ja Kasvitieteellisen museon järjestämään sieninäyttelyyn, joka pidettiin Helsingin Kasvitieteellisessä puutarhassa 28. – 29.8.2011. Olettaisin, että kastanjatatti oli monelle uusi- ja ensihavainto lajista ja kuului näyttelyn harvinaisimpiin lajeihin.

Kastanjatatti on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi (EN eli erittäin uhanalaiset (Endangered)). Suomen museoihin tallennettuja näytteitä on toistaiseksi vain lounaisimman Suomen lehdoista, kaikkiaan neljä museonäytettä (A: Finström, V: Parainen ja Turku (2)). Muissa pohjoismaissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi NT (Near Threatened). Uhanalainen kastanjatatti on Suomen lisäksi muun muassa Virossa ja Venäjällä. Virossa se on luokiteltu uhanalaisuudeltaan VU (Vulnerable) eli vaarantuneeksi. Euroopassa se on kuitenkin varsin laajalle levinnyt ja yleinen esimerkiksi Iso-Britanniassa, Tanskassa ja Espanjassa. Yleinen se on myös Yhdysvaltojen itäosissa.

Minun lisäkseni kastanjatatin löysi myös Mikko Veräjänkorva Espoosta Träskändan kartanopuistosta tammien alta 20.9.2011. Olisiko muutenkin hyvällä sienivuodella 2011 osuutta asiaan, vai onko kastanjatatti todella niin harvinainen kuin se näyttää museonäytteiden perusteella olevan? Vuonna 2011 pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle saatiin siis kaksi havaintoa kastanjatatista.

Kastanjatatti kuuluu lokerotattien sukuun Gyroporus. Suvun nimi Gyroporus tarkoittaa pyöreitä pillejä. Lajeja suvussa on Pohjoismaissa kaksi; kastanjatatin lisäksi myös sitä yleisempi sinitatti, Gyroporus cyanescens. Muista tattisuvuista lokerotatit erottaa pääasiassa siten, että niiden itiöt ovat vaalean kellertäviä, oljen värisiä. Lokerotateille läheistä sukua ovat mm. mukulakuukuset, Scleroderma.

Kastanjatatti on tatiksi suhteellisen pienikokoinen. Sen lakki on 3–10 cm leveä, kuiva ja pähkinän tai kastanjan ruskea. Lajin nimi castaneus viittaakin juuri sienen kastanjan ruskeaan väriin. Pillistö on aluksi valkoinen, myöhemmin kerman tai oljen värinen, eikä se sinisty kosketeltaessa. Jalka on lakinvärinen, keskeltä tai tyveltä usein pullistunut, eikä siinä ole verkkokuviota. Jalka on myös ontto, sisältäen lokeroita ja siten helposti murtuva. Malto on valkoista ja väriltään muuttumatonta. Sieni kasvaa ravinteikkaalla maaperällä loppukesällä ja syksyllä. Kastanjatatin näköislajina voi pitää ruskotattia (Boletus badius), jonka pillistö ja malto kuitenkin värjäytyvät sormella painettaessa nopeasti siniseksi.

Kastanjatatin syötävyys on erään englantilaisen Internet-sivuston perusteella erinomainen. Kastanjatatin maun sanotaan olevan miellyttävän pähkinämäinen ainakin nuorissa itiöemissä. On kuitenkin syytä todeta, että lievästi myrkyllinen ja hyvin samannäköinen laji, Gyroporus ammophilus, kasvaa havupuiden kanssa hiekkadyyneillä Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa. Sen tiedetään aiheuttaneen syötäessä vakavia ruuansulatusongelmia.

Maailmanlaajuisesti Gyroporus suvussa on kuvattu noin 30 lajia tai variaatiota. Kastanjatatista on havaintoja muun muassa seuraavista maista: Costa Rica, Thaimaa, Australia ja Uusi-Seelanti. Sieni lieneekin varsinainen kosmopoliitti, vaikka harvinainen pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Olisiko kastanjatatin leviäminen ilmastonmuutokseen liittyvää? Vai lieneekö sieni tullut vain satunnaisesti tänne pohjoiseen.

 

Petri Roponen

Julkaistu Sienilehdessä 2/2012

 

Lokerotattien (Gyroporus) sukupuu ja kolme Euroopasta tunnettua lajia:

• Fungi +

• Basidiomycota +

• Agaricomycetes +

• Boletales +

• Gyroporaceae +

Gyroporus

Gyroporus ammophilus (Castro & Freire) Castro & Freire 1995

Gyroporus castaneus (Bull.) Quél. 1886

Gyroporus cyanescens (Bull.) Quél. 1886

 

Kuva 1. Kastanjatatti (Gyroporus castaneus) alkuperäisellä kasvupaikallaan Helsingin Linnunlaulun huvila-alueen pihamaalla. - Kuva 27.8.2011 Petri Roponen

Kuva 1. Kastanjatatti (Gyroporus castaneus) alkuperäisellä kasvupaikallaan Helsingin Linnunlaulun huvila-alueen pihamaalla. – Valokuva 27.8.2011 Petri Roponen

Gyroporus_castaneus2

 

Written by admin