Suomen ensimmäinen tai toinen Crepidotus crocophyllus
Elokuun 6. päivänä 2021 lähdin kuvaamaan Lahden keskustan lähellä sijaitsevasta Lanunpuistosta löytämääni valkosahahelttaa (Lentinellus auricula). Edellispäivänä olin retkeillyt Karinimessä ja ottanut havainnoista vain kännykällä kuvia. Kuvattuani valkosahaheltan kameralla jatkoin alueen tutkimista. Noin sadan metrin päästä löysin pienen ruskealakkisen vinokkaan, jolla oli poikkeuksellisen oranssit heltat.
Tavallinen haaparuostevinokas (Crepidotus calolepis) oli ensimmäinen oletukseni. Eipä taida kuitenkaan siihen sopia, ajattelin. Lakin tasaisen ruskea väritys ja etenkin oranssin väriset heltat kiinnittivät huomioni. Laji löytyi maahan kaatuneen ja sammaloituneen lehtipuun rungolta (kuva 1).
Näytteen itiöt olivat vesipreparaatissa vaaleanruskeat ja pyöreät. Selailtuani sienikirjoja ruostevinokkaista, Petersenin ja Læssøen kirjasta Fungi of Temperate Europe löytyi laji, joka näytti ulkonäön ja kuvauksen perusteella sopivan hyvin. Kuvauksen yhteydessä mainitaan, että Crepidotus crocophyllus -lajin heltat värjäytyvät kaliumhydroksidilla (KOH) punaiseksi. Ei kun kokeilemaan. Näkyviin tuli välitön reaktio ja heltat muuttuivat värjäyskohdasta kirkkaan punaiseksi (kuva 2).
Crepidotus crocophyllus kuuluu ruostevinokkaiden sukuun Crepidotus. Ruostevinokkaat kasvavat yleensä puulla, harvemmin kuolleilla kasvinosilla, sammalilla tai maassa. Laji on kuvattu tieteelle uutena Pohjois-Amerikassa vuonna 1887. Pohjois-Amerikassa se on yksi yleisimpiä ruostevinokkaita. Lakki on vinokasmainen, pieni tai keskisuuri ja siinä on punaruskeita tai ruskeita nukkatupsuja. Heltat ovat kellertävät tai oranssin väriset, etenkin nuorissa itiöemissä. Heltat ruskettuvat vanhemmiten. Jalka puuttuu.
Crepidotus crocophyllus on löytynyt harvinaisena, mutta laajalle levinneenä muun muassa Venäjältä Pietarin alueelta, Itävallasta ja Hollannista aina Australiaan asti. Pohjoismaista on havainto Norjasta vuodelta 1983. Viron lajitietokannassa (https://elurikkus.ee/) havaintoja Virosta on yhteensä kymmenen. Yllättäen GBIFin tiedoissa on havainto myös Suomesta syyskuussa 2007. Stefan Jakobsson ja Markku Kirsi ovat määrittäneet Crepidotus cf. crocophyllus -lajin Joensuun Siilaisten arboretumista (havainto https://www.gbif.org/occurrence/773211214). Laji.fi:ssä havaintoa ei kuitenkaan ole.
Olisiko Crepidotus crocophyllus leviämässä pohjoiseen ja voisiko leviäminen liittyä ilmastonmuutokseen? Viime vuosikymmeninä toisesta kosmopoliittisesta lajista halkiheltasta (Schizophyllum commune) on tullut yleinen laji myös Suomessa. Maailmanlaajuinen biodiversiteetin lajitietokanta GBIF | Global Biodiversity Information Facility (https://www.gbif.org/) antaa Crepidotus crocophyllus lajista 669 havaintoa, joista valtaosa, 60 prosenttia, on Yhdysvalloista ja Kanadasta. Vuosittaisten havaintojen lukumäärä on kasvanut selvästi vuodesta 2016 verrattuna aikaisempiin vuosiin. Selitys liittynee pitkälti siihen, että Gbif-havainnoissa on mukana myös kansalaishavaintoja iNaturalist-palvelusta. Kuviossa 1 esitetään pystyakselilla havainnon leveyspiirin koordinaatti ja vaaka-akselilla havainnon vuosi. Crepidotus crocophyllus näyttäsi leviävän uusille alueille ja etelästä pohjoiseen. Liittyneekö tämä ilmastonmuutokseen, lämpimiin kesiin, havaintojen lisääntymiseen tai muihin syihin? Lajin suomenkieliseksi nimeksi on hyväksytty suomuruostevinokas.
KIRJALLISUUS
Crepidotus crocophyllus, the orange crep, Tom Volk’s Fungus of the Month for July 2007 https://botit.botany.wisc.edu/toms_fungi/jul2007.html
Læssøe, T. & Petersen J.H. 2019: Fungi of Temperate Europe. Princeton University Press.
GBIF | Global Biodiversity Information Facility (https://www.gbif.org/)
Viron lajitietokanta (https://elurikkus.ee/)
Jakobsson, S. & Niemelä, T. 2004: Vinokkaiden määritysopas. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitoksen monisteita 183.