Kaupunkisienestystä – minun ”sienimetsäni”

Joillekin lähiluontoa on oma piha; minulle lähiluontoa löytyy yhdestä Suomen ehkä kaupunkimaisimmalta alueelta Helsingin Töölönlahden alueelta laajasti käsitettynä. Systemaattisemmin olen pyrkinyt selvittämään työmatkani varrella tapaamiani sienilajeja. Siinä ”projekti”, jota olen tähän mennessä toteuttanut viitenä vuotena. Omat ensihavaintoni lajeista olen tallentanut nettiin sivustolleni helsinginsienet.fi (kuva 1). Lajin löytöpaikalle voi kaupungissa antaa usein jopa katuosoitteen.

Lajeja löytyy läheltä

Kävelen työpäivinä kotoani Helsingin Kalliosta työpaikalleni Töölöön. Reitti jota useimmin kuljen, kulkee Karhupuiston ja Kallion kirkon ohi ja laskeutuu linjojen läpi Helsingin kaupunginteatterille. Sen jälkeen matka jatkuu Linnunlaulun huvila-alueen kautta Töölönlahden itäpuolta rantaa kiertävälle ulkoilureitille ja siitä edelleen Olympiastadionin kautta Mannerheimintielle.

Näillä lähes päivittäisillä kävelymatkoilla sieniä on löytynyt jos jonkinmoisia. Kun kävelyteiltä hiukan poikkeaa tai vaihtaa reittiä, löytyy alueelta monenlaisia kulttuuriympäristöjä kuten puistoja ja niiden istutuksia, pihamaita, mutta myös ryteikköjä, joutomaita, metsätilkkuja, rantoja ja kallioita. Siis varsin monipuolista ja vaihtelevaa kaupunkiluontoa. Helsinki on yllättävän vehreä kaupunki jopa aivan keskustassa.

Työkaverini ihmettelevät, mitä mieltä tällaisessa sienestyksessä on kun siitä tuntuu puuttuvan kaikki se luontoretkeilijän eetos, että ensin pitää suurella vaivalla hakeutua alkuperäiseen luontoon, josta sitten voi tehdä ainutlaatuisia löytöjä. Ei täältä myöskään löydy runsaita ruokasieniapajia. Eihän se ole kovin hohdokasta, jos lajeja löytyy Helsinginkadun varrelta, Oopperan läheltä tai Finlandia-talon puistikoista eli yhdestä Suomen kaupunkimaisimmista ympäristöistä. Parhaat löytöni olen tehnyt lähes keskeltä kaupunkia, Helsingin kantakaupungista ja työmatkani varrelta. Kaupungissa on myös sienilajeja, joita muualta ei välttämättä tapaa. Omasta mielestäni kaupunkisienestys on hyvinkin mielenkiintoista.

Kuva 1. Kaupunkisienestykseni alue Töölönlahden ympäristö laajasti ymmärrettynä. Lajien ensilöytöpaikat on tässä esitetty kartalla nettisovelluksessani helsinginsienet.fi.

Erilaisia kaupunkimaisia elinympäristöjä

Erilaisissa metsissä ja elinympäristöissä kasvaa ainakin osittain eri sienilajeja. Helsinki ja myös kantakaupunki pitää sisällään erilaisia ihmisen muovaamia luontotyyppejä, mutta myös muunlaisia pienalaisia ympäristöjä. Ihmisen rakentamat ympäristöt esimerkiksi pihamaat, rakennukset, kadut ja tienvieret tietysti vallitsevat kaupungissa. Helsinkiin on suunniteltu myös puistoja jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Hieman suurempia metsälaikkuja löytyy jo Olympiastadionin ulkoilualueelta. Alueelta löytyy metsälaikkuja, joihin metsänhoidollisia toimenpiteitä ei ole tehty pitkään aikaan. Niissä on paikoittain runsaastikin lahopuuta joilla kasvaa lahottajasieniä. Kiinnostavia lajimielessä ovat myös teiden ja ojien varret sekä unohdetut joutomaat tai kokonaan hoitotoimenpiteittä jätetyt ryteiköt.

Sienten näkyvät osat, itiöemät, kasvavat usein suhteellisen lyhyen ajan. Samalta paikalta voi löytää suuren määrän lajeja vuoden aikana. Sienet kasvavat tunnetusti oikullisesti; jotkin lajit eivät tuota itiöemiä läheskään joka vuosi. Jokainen vuosi tuottaa yllätyksiä.

Linnunlaulun huvila-alue

Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia alueita sienilajistoltaan on Linnunlaulun huvila-alue ja siellä erityisesti Aulis Juneksen huvilan laaja piha, joka ulottuu Töölönlahden aluetta kiertävän kävelytien viereen. Junekselta olen saanut keruuluvan piha-alueelle. Rinteestä aivan kävelytien varresta olen tehnyt joitakin parhaista keräyksistäni. Täältä olen löytänyt erittäin uhanalaisen kastanjatatin (Gyroporus castaneus) ja oliivikielen (Microglossum olivaceum).

Junes hoitaa pihaansa niittämällä pari kertaa vuodessa eikä parturoi sitä koneella tasaiseksi parin viikon välein. Jos piha olisi enemmän hoidettu kuten useimmat pihat ja puistot, ei sienilajien määrä olisi todennäköisesti lainkaan yhtä runsas. Sienilajien monimuotoisuus tasaiseksi leikatuilla nurmikoilla on vähäinen. Tarvitsevatko kaikki puistojen nurmikot jatkuvaa ruohonleikkuuta, vaan saisiko puistoista ja pihoista lajimielessä paljon monipuolisemman hoitamalla niitä vähemmän?

Erityisen kiinnostava paikka Juneksen piha on niittysienien osalta. Pihalta tai sen reunoilta olen löytänyt runsaasti helovahakkaita (Hygrocybe) kuten suippu- (H. acutoconica), papukaija- (H. psittacina), neidon- (H. virginea) ja niittyvahakkaan (H. pratensis). Lisäksi täältä olen löytynyt niittyhaarakkaan (Clavulinopsis corniculata), valkonuijakkaan (Clavaria fragilis), kyyhkyrusokkaan (Entoloma porphyroph​aeum) sekä useita muita määrittämättömiä rusokaslajeja.

Hieman alempaa, meren rannasta, löytyy keväisin norkkopikareita ja kevätkaunolakkeja ja myöhemmin syksyllä rannan tervalepikosta ruostehelttoja. Suomukääpä on kasvanut ainakin neljänä vuonna Linnunlauluntien viereisessä kannossa. Olen erityisesti seurannut tuon kannon lajiston kehitystä. Samassa kannossa oli syksyllä 2010 osterivinokasta, kiillemustesientä, ryhmätuhkeloa, karstasyylää ja suomukääpää.

Olympiastadionin ympäristö

Olympiastadionin ympäristö on suosittu ulkoilupuisto, jossa sijaitsee myös maauimala. Alue on varsin metsäinen ja sitä kiertää runsaasti ulkoilupolkuja. Tästä alkavat oikeastaan laajat keskuspuiston ulkoilualueet ja metsät, jotka jatkuvat aina Helsingin ja Vantaan rajalle Haltialaan asti. Paikoitellen täällä on jyrkkiä mäkiä, kallioita ja lähes läpipääsemätöntä ryteikköä. Täältä voi löytää monenlaisia metsäsieniä.

Puistopuiden sieniä

Jaloja lehtipuita, varsinkin vaahteraa, lehmusta ja jalavaa löytyy istutettuna alueelta runsaasti. Tavanomaisten lehtipuiden lisäksi löytyy myös tammea, poppeleita ja pähkinäpensasta sekä muita harvinaisempia puistoihin istutettuja puita. Vuonna 2011 kasvoi kävelytien viereisessä vaahterassa aivan Villa Kiven kirjailijatalon luona kääpäorakas. Sienistä kiinnostunut ei voinut olla tätä huomaamatta. Erikoisenmuotoisia arinakääpiä kasvaa hyvin näkyvästi vähän alempana Linnunlaulun tien viereisissä vanhoissa hopeapajuissa. Tavanomaisista ja hyvin yleisistä käävistä alueella esiintyy ainakin kanto-, pökkelö- ja taulakääpä ja muun muassa vaahteran-, karvavyö-, tuhka-, latta-, kuhmu- ja pinovyökääpä. Rikkikääpiä on kasvanut joka vuosi Oopperan lähellä sijaitsevissa hopeapajuissa. Helsingin kaupungin alueelta on löytynyt yhteensä 135 kääpälajia, kun koko Suomessa kääpälajeja tunnetaan vähän yli 200 (Niemelä 1997).

Harvinaisia ja uhanalaisia sieniä

Löysin syyskuussa 2011 Helsingin kaupunginteatterin läheltä vihreän haarakaslajin. Laji muistutti viherhaarakasta (Ramaria abietina), mutta kasvoi multavalla maalla vaahteran juurella. Myöhemmin tämä laji varmistui Suomelle uudeksi lajiksi, Ramaria echinovirens (kuva 2). Lajin nimi on ruotsiksi ”smaragdihaarakas” ja se on Ruotsissa luokiteltu uhanalaisuudeltaan erittäin uhanalaiseksi (EN) ja tunnetaan siellä kolmesta paikasta. Sieni on koko maailmassa erittäin harvinainen. Laji on löydetty ensimmäistä kertaa Intiasta Himalajalta ja kuvattu tieteelle uutena vuonna 1957. Yksittäinen löytö lajista on lisäksi Sveitsistä ja Norjasta. Lajin Ruotsissa Upsalan lähistöllä sijaitseva kasvupaikka on rauhoitettu.

Muista työmatkani varrelta löytämistäni sienistä mainittakoon erittäin uhanalaisiksi (EN) luokitellut kastanjatatti ja oliivikieli sekä harvinaiset oliivirusokas (Entoloma versatile) ja kystikkä (Macrocystidia cucumis). Kastanjatatin löytöni vuonna 2011 oli lajin ensihavainto Uudellamaalla. Lajista oli tätä ennen Suomessa ainoastaan neljä museoihin tallennettua keräystä.

Yksi vuoden 2012 upeimmista löydöistä oli ehdottomasti upeaherkkusieni (Agaricus augustus), joka kasvoi Sturenkadun bussipysäkin vieressä Helsinginkadun kulmassa lähellä Linnanmäkeä. Itiöemiä oli ainakin seitsemän, joista neljä oli suuria ja upeita. Herkkusienistä tavanomaisten pelto- ja kuusiherkkusienen lisäksi alueelta löytyy myös haisuherkkusieni (A. bernardii) ja veriherkkusieni (A. langei). Piikkiukonsienen (Echinoderma aspera) olen löytänyt Oopperan läheisen japaninmarjakuusi-istutuksen juurelta. Nurmikoilta löytyy alkusyksyllä useista paikoista samettitatteihin lukeutuvaa toistaiseksi määrittämätöntä Xerocomus-lajia. Laji kasvaa lehmuksen tai haavan seurassa. Eläintarhan kurvin läheiseltä nurmikolta olen löytänyt pantteri- ja savukärpässieniä sekä ruututatteja.

Halkihelttaa (Schizophyllum commune) olen löytänyt alueelta kolmesta paikasta. Halkihelttaa tapaa nykyään varsin usein kaatuneiden puiden rungoista ja etenkin avoimissa valoisissa paikoissa kaatuneiden vaahterien rungoista.

Kaikista Suomen uhanalaisista lajeista suhteellisen suuri osa elää erilaisissa avoimissa ympäristöissä kuten perinnebiotoopeissa (Rassi ym. 2010). Yllättäen kaupunkien avoimet alueet voivat olla tärkeitä kasvupaikkoja avointa kasvuympäristöä vaativille lajeille. Puistot ja pihat voivat toimia lajeille korvaavina elinympäristöinä niiden luontaisten ympäristöjen vähetessä.

Tyypillisiä lajeja ja ruokasieniä

Kaupunkialueella tyypillisiä lajeja löytyy nurmikoilta. Nurminahikasta kasvaa hyvin yleisenä ja esimerkiksi aivan Olympiastadionin jäätelökioskin vieressä. Laji viihtyy nimensä mukaan hyvin nurmikoilla. Nurmikoilla kasvaa myös suomumustesieniä ja vihersuppilohaperoita. Paikoittain aamupäivisin nurmikoille ilmestyy valkokuupikoita, jotka katoavat myöhemmin iltapäivällä. Risakkaista nurmikoilta löytyy esimerkiksi siro-, valko- ja puistorisakkaita.

Siellä missä kasvaa lehtikuusia, kasvaa yleensä myös niille tyypillisiä lajeja. Lehtikuusien juurilta löytyy usein lehtikuusentattia, karhunkääpää ja sateiden jälkeen lehtikuusenkarvakkaa. Tammen juurisienistä Nordenskiöldinkadun ja Viipurinkadun kulmauksen läheltä löytyy tammenherkkutattia. Eräästä metsäryteiköstä olen löytänyt puistopökkösientä, veriherkkusientä, suuria kasvustoja kitkerälahokkaa ja kello- ja rengasvinokkaita. Sieltä löytyy myöhemmin syksyllä myös härmämalikkaa.

Pörhösuomuhelokka on varsin tavallinen laji puiden runkojen tyvellä. Maljakkaista alueella tavataan norkko- ja vuokonpahkapikaria ja punamaljakasta. Lahokoista puna- ja kitkerälahokkaa. Rikkakaulussieniä löytyy pensasistutusten alta.

Tavanomaisista ruokasienistä olen löytänyt alueelta esimerkiksi keltavahveroja, palterohaperoita, kevätkaunolakkeja, kartiohuhtasieniä ja ukonsieniä. Huhtasieniä kasvoi huhtikuussa vuonna 2011 aivan Helsinginkadun vieressä puuhakkeessa Tauno Palon puiston kohdalla vain kaksi metriä kävelytieltä. Toinen huhtasienilöytöni alueelta on Laakson sairaalan sisäpihalta omenapuun alta. Myös muun muassa lehmäntattia ja mesisieniä alueelta löytää yleisenä. Ukonsieniä olen löytänyt kolmesta eri paikasta Olympia-stadionin läheltä. Huomautettakoon, että jätän kuitenkin keskustan ruokasienet keräämättä. Itse kerään ruokasieniä lähinnä muualta Helsingistä ja pääasiassa lapsuuteni kotikonnuilta Päijät-Hämeestä Hollolasta ja Asikkalasta.

 

Lajeja kauempaa – sienimetsälle julkisilla kulkuvälineillä

Jos asuu kaupungissa, ei tarvitse välttämättä lähteä kauemmas ”sieneen”. Helsingissä sienipaikoille pääsee useilla kulkuvälineillä. Tavanomaisten kulkuvälineiden lisäksi sieneen voi mennä Helsingissä myös metrolla tai raitiovaunulla. Itse olen käynyt sienessä jalan, polkupyörällä, henkilö- ja linja-autolla, moottoripyörällä, raitiovaunulla, metrolla ja purjeveneellä. Helsingin edustan saarille pääsee yhteysveneillä ja Suomenlinnaan lautalla (kuva 3). Eräs entinen työkaverini on käynyt sienessä hevosella. Leikkimielisesti nimitimmekin hänet heti Suomen hevossienestäjien yhdistyksen puheenjohtajaksi. Yhdistykselle oli tarkoitus myös perustaa sivusto nettiin jäsenhankintaa ja tiedotusta varten.

Lopuksi

Kaupunkiluonnon esittelyissä sienet ovat usein sivuosassa eivätkä saa esimerkiksi lajimääräänsä nähden ansaittua edustusta. Oikeastaan kaupunkien sienilajistoa laajemmin esitteleviä teoksia ei tietääkseni ole lukuun ottamatta muutamia kääpä- ja jäkälätutkimuksia. Helsingin sienilajistosta tiedetään vielä kovin vähän. Onneksi sienissä ei uuden oppiminen pääse loppumaan ja lajeja riittää vaikka jättäisikin väliin jäkälät ja mikrosienet.

Kuva 2. Suomelle uusi haarakaslaji ”smaragdihaarakas” (Ramaria echinovirens) Helsingin kaupunginteatterin lähellä 14.9.2011 – Valokuva Petri Roponen

Kuva 3. Suomelle uusi mörskylaji harmomörsky, Helvella latispora. Suomenlinna 1.7.2012. – Valokuva Petri Roponen

Petri Roponen

S-posti: proponen@yahoo.se

Lähteitä

Hosiaisluoma, Väinö (2001) Puiden jäkälät Helsingin kantakaupungin ilmanlaadun kuvaajina vuonna 2000. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 14/2001. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus.

Kaupunkiluonto monimuotoiseksi – miten voin edistää luonnon monimuotoisuutta Helsingissä (2010) Helsinki: Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.gardenia-helsinki.fi/dokumentit/Lumo-opas.pdf

Kurtto, Arto & Helynranta, Leena (1998) Helsingin kasvit: kukkivilta kiviltä metsän syliin. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus.

Niemelä, Tuomo (1997) Lahottajasienet Helsingin puistoissa ja metsissä. Teoksessa Luonto Helsingissä: lähiluonto kaupungissa. toim. Kaarina Heikkonen. Helsinki: Helsingin kaupunki, ympäristökeskus.

Niemelä, Tuomo & Terho, Minna & Kiema, Sami (2012) Sienet ja laho Helsingin puissa. Helsinki: Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2012:8. Saatavilla internetistä osoitteesta http://www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/2012/sienetjalaho_net.pdf

Rassi, Pertti  & Hyvärinen, Esko & Juslén , Aino & Mannerkoski, Ilpo toim. (2010) Suomen lajien uhanalaisuus 2010: punainen kirja. Helsinki: Ympäristöministeriö: Suomen ympäristökeskus : Edita Prima.

Tolvanen, Mattias (2002) Kaupunkiluonto. Porvoo: WSOY.

Julkaistu Sienilehdessä 3/2013